Karakal

noun
  1. A variant spelling of 'caracal', which is a medium-sized wild cat native to Africa, the Middle East, Central Asia, and India, known for its distinctive long tufted ears. noun
    The karakal is known for its ability to leap high into the air to catch birds.
    Karakals are solitary animals and are primarily nocturnal hunters.

translations

🇧🇬 Bulgarian → каракал contextScientific
🇨🇿 Czech → kare contextEverydayUse
🇺🇸 English → caracal luonnontieteellinen, eläintiede
🇪🇪 Estonian → karakal tekninen, eläintiede
🇫🇷 French → caracal luonnontieteellinen, eläintiede
🇩🇪 German → Schakal eläintiede, luonnontiede
🇭🇺 Hungarian → karakál luonnontieteellinen, eläintiede
🇯🇵 Japanese → カラカル luonnontieteellinen, eläintieteellinen
🇵🇱 Polish → karakal eläintieteellinen, luonnontieteellinen
🇵🇹 Portuguese → caracal tekninen, eläintieteellinen
🇹🇷 Turkish → karakul eläintieteellinen, muodollinen